karppausta ja kahvakuulailua?

Oon nyt ilmeisesti yli-innokas kirjottelee tänne tässä alussa :D nooo ei se mitään...


Oon jonkin aikaa nyt miettiny jos alkais karppaamaan. Jotenki tuntuu vaan masentavalta et pitää jättää pastat ja riisit ynnä muut, mut toisaalta, nehän on just sitä sontaa mistä saa turhia hiilareita. Toisaalta haluisin kyllä tiputtaa painoa jonkun verran ja myös olla vähän kiinteempi, raskaudesta jäi nimittäin muistoksi iki-ihana nahkareppu vyötärölle... 
Ei mulla sinänsä mitään hirveetä ylipainoa oo, haluisin 7-8kg tiputtaa ja saada itteni parempaan kuntoon. Aika on vaan vähän kortilla, koska oon tosi paljon yksin pojan kanssa. Vaunulenkit on jees, kävisin mielelläni vaikka joka päivä mut toi lumentulo on vähän sotkenu suunnitelmia, täälläpäin nimittäin ei kauheesti aura-auto vieraile, eli ulkona odottaa umpihanki...
Siks oon ajatellu tota ruokavalionmuutosta ja myös kahvakuulailua. Jospa kävisin ostamassa kahvakuulan (tietysti pienimmän näin alkuun :'D) ja ottaisin itteäni niskasta kiinni. Paljon näppärämpää yrittää nimittäin kotona jumppailla sillonku poika on päikkäreillä, kun yrittää repii aikaa että pääsis lähtemään salille...


Ainiin, yks hyvä hikijumppasysteemi multa löytyykin jo : tanssipeli Play Station kakkoselle! Ihan huikeeta diskojumputusta ja ylösalas hyppelyä. Jes! Täytyy vaan muistaa aina sulkea verhot ennenku ryhtyy "jumpalle", ei oo meinaan mitään kaunista katseltavaa, varsinki ku siinä tulee usein niin kuuma ettei kauheesti viitti vaatteita pitää päällä. Yhteisen hyvän vuoksi siis säästän naapuruston ihmiset siltä näyltä.


Se siitä taas. Aamen.

tuhinaa ja tuisketta.

Päätinpä päivieni ratoksi alkaa raapustamaan tarinoita tänne. Kiva jos joku joskus jaksaa lukea!



Kerronpa aluksi vähän mitä porukkaa me ollaan : itse olen 21-vuotias mammalomalainen, vieressä köllöttelee viittä vaille kolmekuinen Eemeli-poika. Uroksena meidän perheessä on 25-vuotias kaljupää, josta ei nyt tällä kertaa sen enempää. Asutaan Espoossa, täällä on aina asuttu ja varmaan tullaan hyvin pitkään jatkossakin asumaan.



--------------------------------------------------------------------------------------



Tänään on jouduttu taapertamaan tuolla lumimyrsyssä, nimittäin lääkärin merkeissä. Musta paljastui eilen taas hysteerikkomamma, kun kuulin että miehen veljenpojilla on molemmilla rs-virus ja korvatulehdus. Viime lauantaina oltiin kaikki porukalla miehen vanhempien luona, ja Eemeli on ollu tosi flunssainen sen jälkeen. Siispä soitin aamulla lääkäriajan ja käskin tutkimaan ihan huolella kaiken mahdollisen, onneks kuitenkaan lääkäri ei ollu sitä mieltä että ainakaan vielä (kopkop) olis kumpaakaan tautia pojalla. Eli ihan perusflunssaa tällä kertaa. Raukka tuhisee sohvalla ja mamman sydäntä riipii kun toisen hengitys noin paljon rohisee :( mut eipä ole kuumetta, eli ehkä tää tästä. Toivon kyllä tosiaan ettei poika oo periny mun vastustuskykyä, koska ite oon yleensä joka toinen viikko kipeenä... Ensimmäisen (ja tosi kovan) flunssan raukkaparka sai nimittäin jo 2 viikon vanhana, ja se oli ihan kamalaa (mulle varsinkin)...


Vaan sainpa tänään myös hyviä "uutisia", nimittäin menkat alko...! Halleluja! Mä ihan tosissaan hetken jo pelkäsin olevani taas raskaana, koska edelliset kuukautiset oli 8vkoa sitten. Tiedän kyllä että menkat on tosi epäsäännölliset usein synnytyksen jälkeen, mut mä oon just niin vainoharhanen että olin ihan varma jo että pullat on uunissa. Eipä siinä mitään jos olisinki ollu raskaana, se vaan olis varmasti ollu tosi raskasta oman jaksamisen kannalta, koska Eemeli olis ollu vasta vähän alle vuoden vanha pikkukakkosen syntyessä. Hui. 


Mutta SILTI mä tavallaan poden jo vauvakuumetta... Jotenki huono omatunto siitä tavallaan, onhan mulla jo ihana ja maailman suloisin poika. Aionkin nauttia Eemelin vauva-ajasta vielä jonkun tovin ennenkuin aletaan tekemään lisää toukkia :) 


Nyt maidonlämmityspuuhiin ja pötkölleen! -->