Päätinpä päivieni ratoksi alkaa raapustamaan tarinoita tänne. Kiva jos joku joskus jaksaa lukea!
Kerronpa aluksi vähän mitä porukkaa me ollaan : itse olen 21-vuotias mammalomalainen, vieressä köllöttelee viittä vaille kolmekuinen Eemeli-poika. Uroksena meidän perheessä on 25-vuotias kaljupää, josta ei nyt tällä kertaa sen enempää. Asutaan Espoossa, täällä on aina asuttu ja varmaan tullaan hyvin pitkään jatkossakin asumaan.
--------------------------------------------------------------------------------------
Tänään on jouduttu taapertamaan tuolla lumimyrsyssä, nimittäin lääkärin merkeissä. Musta paljastui eilen taas hysteerikkomamma, kun kuulin että miehen veljenpojilla on molemmilla rs-virus ja korvatulehdus. Viime lauantaina oltiin kaikki porukalla miehen vanhempien luona, ja Eemeli on ollu tosi flunssainen sen jälkeen. Siispä soitin aamulla lääkäriajan ja käskin tutkimaan ihan huolella kaiken mahdollisen, onneks kuitenkaan lääkäri ei ollu sitä mieltä että ainakaan vielä (kopkop) olis kumpaakaan tautia pojalla. Eli ihan perusflunssaa tällä kertaa. Raukka tuhisee sohvalla ja mamman sydäntä riipii kun toisen hengitys noin paljon rohisee :( mut eipä ole kuumetta, eli ehkä tää tästä. Toivon kyllä tosiaan ettei poika oo periny mun vastustuskykyä, koska ite oon yleensä joka toinen viikko kipeenä... Ensimmäisen (ja tosi kovan) flunssan raukkaparka sai nimittäin jo 2 viikon vanhana, ja se oli ihan kamalaa (mulle varsinkin)...
Vaan sainpa tänään myös hyviä "uutisia", nimittäin menkat alko...! Halleluja! Mä ihan tosissaan hetken jo pelkäsin olevani taas raskaana, koska edelliset kuukautiset oli 8vkoa sitten. Tiedän kyllä että menkat on tosi epäsäännölliset usein synnytyksen jälkeen, mut mä oon just niin vainoharhanen että olin ihan varma jo että pullat on uunissa. Eipä siinä mitään jos olisinki ollu raskaana, se vaan olis varmasti ollu tosi raskasta oman jaksamisen kannalta, koska Eemeli olis ollu vasta vähän alle vuoden vanha pikkukakkosen syntyessä. Hui.
Mutta SILTI mä tavallaan poden jo vauvakuumetta... Jotenki huono omatunto siitä tavallaan, onhan mulla jo ihana ja maailman suloisin poika. Aionkin nauttia Eemelin vauva-ajasta vielä jonkun tovin ennenkuin aletaan tekemään lisää toukkia :)
Nyt maidonlämmityspuuhiin ja pötkölleen! -->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti